Mulle iski viime vkonloppuna ihan mega luokan flunssa ja sitä on nyt paranneltu tämä viikko. Koirat on joutuneet tyytymään katselemaan vierestä kun emäntä sairastaa.

Hyvin on hermot koirilla pitänyt. Ei vielä rasittavia piirteitä ilmaantunut. No välillä kyllä lelut saavat kyytiä!

Kiitos myös naapurin Kimille joka on ottanut tuota Espoon kosketusta (Poncho) mukaan lenkille. Poncho on päässyt juoksemaan parhaan kaverinsa Pittbull-Daddyn kanssa (8kk). Oli Daddy meitä täällä myös yhtenä päivänä viihdyttämässä pari tuntia kun isäntä oli muutto puuhissa.

On se niin että kun omistaa paimenkoiria niin ei kaikki asiat tule mieleen. Päästin koirat takapihalle oleskelemaan. Poncho ja Daddy oli siellä ja Aramis makoili sisällä. Yhtä-äkkiä huomaan että Daddy seisoo aidan toisella puolella. Eipä mun paimenkoirat ole edes yrittäneet mennä pensasaidasta läpi mutta kyllähän yksi pitti siitä sujahtaa helposti :)

Siinä hetken ihmettelin että mitäs mitäs..Daddy katseli naista jolla oli taapero ikäinen lapsi vieressä. Ajattelin että nyt kun se tosta rykäsee juosta tonne niin ihan varmasti säikähtävät isoa mustaa koiraa joka on kuitenkin maailman kiltein ja ihmisystävällisin! No sit ajattelin että kun kutsun sitä niin entäs jos se ei tajua tulla läpi takaisin siitä aidasta vaan lähtee juoksemaan tielle tai jonnekkin..siinä olis Sanna varmaan juotunut tekemään aikamoisen urheilusuorituksen hyppäämällä aidan yli perään! No mutta ei sentään..tokasin että mitäs se Daddy siellä tekee jolloin koira kääntyy katsomaan mua ja sitten uudestaan naista ja lasta. No ajattelin että nyt kaikki peliin ja kutsuin sitä niiiin innostaen tulemaan luokse kuin vain osasin ja sieltähän se kiltti pitti juoksikin takaisin pihalle puskien läpi.

No tulipahan taas todettua että kyllä paimenkoirat on helppoja!! Vaikka kyllä Daddy on tosi kuuliainen ja hyvin kasvatettu koira joka kyllä tottelee yleensä aina, mutta pihassa se ei osaa pysyä Nauru

Tässä Daddy ihan pienenä (n.12-16vko)

Nauru1240516153_img-d41d8cd98f00b204e9800998e